keskiviikko 20. helmikuuta 2008

Huhtaniitun palsta

Kohde on biotooppisuojelulle tärkeä, merkittävin osa Korvattomanojan metsistä. Kasvillisuudeltaan vaatelias, meanderoivan puron laakso on määritelty metsälain avainbiotoopiksi. Alueen edustavin luontotyyppi on boreaalinen lehto. Huhtaniityn palsta on ollut Metso-ohjelmaan kuuluva yksityinen luonnonsuojelualue vuodesta 2009 lähtien.

Laakson pohjan kostea runsasravinteinen, paikoin kotkansiipivaltainen lehto vaihettuu imikkävaltaisiin rinnelehtoihin ja tasamaan lehtomaisiin kankaisiin. Rinteet ovat jääneet raivaamatta vyörymien vuoksi, siksi kasvillisuuskuviot ovat laikuttaisia. Rinteillä esiintyy metsälehväsammalten aiheuttamaa ns. hyvänlaatuista korpeentumista.

Puron rannoilla esiintyy myös verrattain avoimina pysyviä, vuohenputkivaltaisia tulvakenttiä. Muista lehtolajeista mainittakoon tesmayrtti. Palstalla on 1950-luvun lopulle saakka harjoitettu metsälaidunnusta, mutta tiettävästi metsä ei ole koskaan muuttunut hakamaiseksi.

Palstan itä- ja länsikulmissa on pienet kalliopaljastumat.

Huhtaniitty kasvaa Korvattomanojan rinteillä

Korvattomanoja on noin viiden kilometrin mittainen lehtolaakso on Litorina-savikon yläpuolella. Pääosin metsäisenä siitä on säilynyt n. 3 km. Maaperä ja maastonmuoto tekevät kohteesta poikkeuksellisen jäänteen. Raivaamattomina säilyneet metsät ovat erittäin edustava näyte eteläboreaalisen savilakeuden lehdoista, joiden monimuotoisuutta puroraviini lisää. Korvattomanoja on Paimionjokiseudun ainoita luonnontilaisen kaltaisia, vanhan metsän arvoja sisältäviä vakolaaksoja